kello on 6:57 aamulla ja en oo nukkunu koko yönä ja mun on nyt pitkään pitäny kirjottaa tänne asiasta joka on ahistanu mua ja pitkään. asia liittyy mun parhaaseen kaveriin jonka oon menettämässä/menettäny.. mä en vaa jaksa tätä enää koska mä oon se ainut tässä mein kaverisuhteessa joka yrittää pitäää tätä elossa. mä oon niin väsyny tähän enkä jaksa enää yrittää. mä en voi sille mitää et sä et haluu nähä mua ja mä ymmärrän sen et sulla on parempia kavereita ko mä. mä en edes tajuu koska mä en ansaitse sua... mä en oo sulle täydellinen niiko se yks on. sä oot muuttunu niiin paljon etten mä enäää oikeesti tunnista sua. mä oon itkeny tän asian takia liikaa koska sä oot ollu mulle se ainooo johon joskus kauan aikaa sitte voin luottaa ja jonka kanssa voin olla oma itteni ... mut nyt mulla ei oo sitäkäään ketäään muita ei kiinnosta mitä mulle kuuluuu ja seki tuli todettuu tänään vaikka sanoin sille et haluun pois täältä ekaa kertaa avasin sille suuni ja sanoin miltä musta tuntuuuu.. se ei vastannu mitäään niikun ei se yleensä sanokkaan mitään jos puhun mun ongelmista sille. okei se on ainut johon voin luottaa ja se on mulle tärkeee ja sain kerran ihan järkyttävän kohtauksen ko luulin et se oli suuttunu mulle ja jättää mut..koska jos mul ei ois sitä ni mul ei ois ketäään. mut silti mulla on niin ikävä mun parasta kaveria et se tappaa mua sisältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti