mä en vaan kestä ko katon itteeni peilistä ja itken koska oon vaan niin kauhee.
miks mä oon tällänen... miks mun kaverit on niin täydellisiä ja mä oon just niitten vasta kohta.
ja mitä mä oon edes tehny ansaitakseni semmoset kaverit mitä mulla on koska mä oon ite täysi nolla ja yh.
tuntuu vaan ettei kukaan oikeesti välitä musta ja kaikki ne hyvät asiat mitä muut sanoo musta tuntuu et ne on vaan valhetta.... en voi sille mitään.
paha olo ja mahaan koskeee eiks tää lopu oikeesti koskaan. tuun hulluks ._____.
mä vaan haluisin osata kattoo mun peilikuvaa niin et voisin vaan hymyillä ja sanoo '' vitut siitä mitä muut sanoo oon oikeesti hyvä just tälläsenä'' mitä vaikeeta siinä voi olla.. no toisaalta se on sitte eri asia tarkottaako sitä oikeesti.
mun päivää piristi edes vähän se et mun kaveri avautu mulle sen asioista ja se oikeesti tarkottaa mulle tosi paljon. mä pystyn luottaa ihmisiin paremmin jos mulle avaudutaan koska en ite pysty puhuu ihan ihan kaikesta kenelle tahansa... mun luottamus pitää ansaita vaikka ei olis sitä koskaan pettänytkään.
mä tässä mietin et luukeekohan kukaan ikinä näitä postauksia.... mä en kerjää mitään sääliä näillä en todellakaan, mä vaan haluun avautuau johonkin mun asioista ja on kiva et jotkut pääsee lukee mitä mun päässä liikkuu... vaikka mä en ihan kaikkea tänne pystykkään kirjottaa.
mä luenn!:) voimia, et oo ainut jolla on näitä ajatuksia
VastaaPoista